Vyöhykkeistä on Suomessa puhuttu 1990-luvulta lähtien, mutta viime vuosiin asti kyse on ollut visioista vailla pitkän aikajänteen tavoitteita ja sitoutumista. Osaksi syynä voi olla Suomen verrattain harva asutus, sillä vyöhykkeen kehittäminen vaatii riittävän isoja keskittymiä ja kohtuullisia välimatkoja. Tavoitteiden ja visioiden konkretisointi vaatii myös resursseja ja suunnitelmallista hartiatyötä.
Arvoisa kaupunginjohtaja, hyvät Pohjoisen kasvuvyöhykkeen toimijat,
On ilo olla tänään täällä Turun Vierailu- ja innovaatiokeskus Joessa avaamassa keskustelua vyöhykekehittämisen näkymistä.
Hyvät ystävät,
Pohjoiseksi kasvukäytäväksi kutsuttu hanke kirjattiin ensimmäisen kerran valtioneuvoston liikennepoliittiseen selontekoon vuonna 2012. Kimmokkeena oli valtatie E18, jonka Hamina-Vaalimaa –osuuden muuttamiselle moottoritieksi selonteossa esitettiin rahoitusta. Jo tuolloin oli idullaan ajatus uudesta liikennepolitiikasta talouskasvun ja alueellisen hyvinvoinnin mahdollistajana.
Vuodesta 2012 tähän päivään on mahtunut askeleita eteen ja taakse, välillä sivullekin. Oleellista kuitenkin on, että punainen lanka on löytynyt, ja kasvuvyöhyke yhdistää pitkin Etelä-Suomea jo kuusi maakuntaa ja 13 kaupunkia.
Tällä hallituskaudella valtio on solminut kumppanuuteen perustuvia kasvusopimuksia kaupunkien kanssa osana Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) –kärkihanketta. Uutena elementtinä mukaan tulivat vyöhykesopimukset, joilla on edistetty hallinnolliset rajat ylittävien kasvuvyöhykkeiden kehitystä. Avoimen haun perusteella sopimuksellista kumppanuutta lähdettiin edistämään kahden vyöhykkeen kanssa: Suomen kasvukäytävän sekä Pohjoisen kasvuvyöhykkeen.
Suomen kasvukäytävän toiminta on fokusoitunut vahvasti henkilöliikenteen kehittämiseen, kun taas Pohjoisella kasvuvyöhykkeellä painopiste on logistiikassa. Keskeisiä tavoitteita ovat kitkattomat ja sujuvat tavaravirrat sekä elinkeinoelämän kannalta keskeisten kuljetusketjujen ja logistiikkaratkaisujen kehittäminen.
Suomen kasvukäytävä ja Pohjoinen kasvuvyöhyke ovat matkan varrella kirittäneet toisiaan. Te lähditte kasvusopimuksen toteutukseen Suomen kasvukäytävään nähden takamatkalta ja, jos sallitte, vähän kevyemmällä hakemuksella. Lähtötilanteeseen nähden kiihdytys on ollut onnistunut. Hankkeita on käynnistynyt useita, ja ne tukevat hyvin tavoitteiden toteutumista.
Hyvät kuulijat,
Kasvuvyöhykkeiden kehittämisen selkäranka ovat toimivat liikenneväylät. Liikkuvuus korostuu etenkin tällä seudulla, jossa talouskasvun aikaansaama positiivinen rakennemuutos näkyy akuuttina työvoimapulana. Tuotannon kasvu ja sen vaatima työvoiman lisätarve on niin suuri, että teollisuuden kaipaamia osaavia käsiä ei löydy pelkästään lähiseuduilta. Sama haaste näkyy myös muualla Suomessa: työt ja tekijät eivät kohtaa alueellisesti tai koulutuksellisesti.
Vyöhykeajattelun suurin hyöty onkin hallinnollisten ja maantieteellisten raja-aitojen kumoaminen. Yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue ei ole utopiaa, kunhan edellytykset tavaroiden, palvelujen ja ihmisten jouhevaan liikkumiseen ovat kunnossa.
Valtio ja maakunnat kävivät alkuvuonna 2018 ensimmäiset valmisteilla olevan aluekehittämis- ja kasvupalvelulain mukaiset aluekehittämisen keskustelut. Keskustelujen sisältö vaihteli maakunnittain, mutta saavutettavuus ja osaavan työvoiman saatavuus olivat tärkeimpien teemojen joukossa kaikissa keskusteluissa. Myös kasvuvyöhykkeiden kehittäminen nousi esille luontevana ylimaakunnallisen yhteistyön tapana.
Hyvät kuulijat,
Aluekehittämisestä puhuttaessa ajaudutaan helposti kummalliseen vastakkainasetteluun kaupunkien ja niitä ympäröivän maaseudun välille. Mitään kuiluahan ei oikeasti ole olemassa, vaan ainoastaan erilaisia alueita, jotka kukin nojaavat omiin vahvuuksiinsa ja elävät keskenään vahvassa vuorovaikutussuhteessa.
Kasvun logiikka suosii keskuksia ja alueita, jotka pystyvät hyödyntämään verkostojaan ja niiden monipuolisia voimavaroja. Parhaimmillaan vyöhykkeet yhdistävät maaseutu- ja kaupunkialueita ja vahvistavat niiden välistä symbioosia.
Mahdollisuudet vyöhykkeiden kehittämiseen vaihtelevat eri puolilla maata. Suurimmat ne ovat eteläisessä Suomessa, jossa keskusverkko on verrattain tiheä. Esimerkiksi Turun ja Helsingin välinen nopea ratayhteys, Tunnin juna, lyhentäisi toteutuessaan merkittävästi kaupunkien välistä matka-aikaa ja laajentaisi yhtenäistä työssäkäyntialuetta. Sipilän hallitus onkin varannut Tunnin junan suunnitteluun yhteensä 40 miljoonaa euroa.
Metropolialue ja sen tiiviit yhteydet muihin Etelä-Suomen suurimpiin kaupunkeihin sekä Tukholmaan, Tallinnaan ja Pietariin ovat koko Suomen menestyksen kannalta tärkeitä. Pidänkin tärkeänä, että vyöhyketyössä kurotetaan myös kohti kansainvälisiä kumppanuuksia.
Hyvät kuulijat,
Kasvuvyöhykkeiden kehittäminen valtion, kuntien ja maakuntien sopimuksellisena yhteistyönä on ollut kokeilu, josta uskallan jo sanoa saaneemme varsin myönteisiä kokemuksia. Koko kuvan kirkastamiseksi työ- ja elinkeinoministeriö tulee tämän vuoden aikana teettämään ulkopuolisen arvioinnin tähänastisista tuloksista ja näkymistä jatkotyölle.
Sopimuksellisen yhteistyön kehittämiseen tullaan ottamaan kantaa valmisteilla olevissa kaupunkiohjelmissa, joista seutukaupunkiohjelma valmistuu kesäkuussa ja suurempien kaupunkien ohjelma elokuun lopulla.
Näillä sanoilla haluan kannustaa teitä jatkamaan ilmeisen hyvään vauhtiin päässyttä työtä Pohjoisen kasvuvyöhykkeen kehittämiseksi ja toivottaa inspiroivaa ja tulevaisuusorientoitunutta iltapäivää!