Vielä on kesää jäljellä, mutta pikkuhiljaa alkaa katseet kääntymään myös politiikan tulevaan syksyyn. Politiikan syksystä ei ole tulossa helppo. Elämme erittäin haasteellista tilanne, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Ei ole liioittelua sanoa, että harvoin on maailma ollut niin sekaisin kuin tällä hetkellä. Sodat, ääriryhmien toimet, ja vielä USA:n tulevat vaalit, tekevät tulevaisuuden ennustamisesta äärimmäisen vaikeaa ja syystäkin huolestuttavat niin meitä poliitikkoja kuin tavan kansalaisia.
Suomen kansalliseen politiikkaan tulee vaikuttamaan ja eduskuntaa merkittävästi työllistämään kansainvälisen politiikan epävarmuus. Epävarmalla tilanteella on vaikutus myös kansallisesti suurimpaan haasteeseemme eli talouden tasapainottamiseen. Suomi on perinteisesti ollut taloudessa vahvasti vientiin sidottu maa. Siksi sillä mitä muualla tapahtuu, on perinteisesti ollut erityinen vaikutus Suomen talouteen.
Ymmärrän erittäin hyvin sen, että valtion taloutta tulee sopeuttaa. Hallituksen viesti talouden tasapainottamiseksi on kuitenkin ollut vain se, että pitää leikata ja nostaa veroja. Nyt nostetaan yleinen alv EU-alueen toiseksi korkeimmalle tasolle ja tämä menee suoraan hintatasojen nousuun kuluttajien maksettavaksi. Hallitus korottaa myös alimpia alv-kantoja vuoden 2025 alusta alkaen. Tämä taas tarkoittaa hintojen nousua esimerkiksi lääkkeissä, julkisessa liikenteessä, kirjoissa, kulttuuri-, liikunta- ja majoituspalveluissa. Leikkauksien kärjessä tulevat sitten sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset ja esimerkiksi järjestöjen toiminnan leikkaukset.
Suomen talous ei nouse ilman kasvua ja kasvun luominen vaatii luottamusta. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa niin kuluttajien kuin yritysten luottamus talouteen on ennätysalhaalla. Hallituksen talousviesti on mennyt perille ja lopputuloksena on se, että kuluttajat eivät kuluta ja yritykset eivät uskalla investoida. Kylmät luvut kertovat, että työllisiä on 41 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin ja työttömiä 31 000 enemmän. Vuoden aikana on konkursseja laitettu liikkeelle historiallisen paljon n. 3500.
Suomen talous tarvitsee kasvupakettia. Vanhasen II-hallituksessa teimme rakennussektorin kriisipaketin, jolla silloin talous saatiin toipumaan. Rakennuspuoli on myös nyt vailla piristysruisketta. Yritysten investointien verohyvitys tulisi kohdistaa myös pienten ja keskisuurten yritysten investoinneille. Samalla voitaisiin myös luopua Turun tunninjuna-hankkeesta ja sijoittaa ne rahat kasvun luomiseen.
Talous on pitkälle henkimaailman asioita. Jos hallituksen ainut viesti talouteen on sakset ja leikkuulauta, niin sillä ei luottamusta palauteta ja kasvuntietä rakenneta.
Teksti julkaistu Keskipohjanmaa -lehdessä 3.8.2024.