Talouden kansainvälistymisen on peittänyt alleen, kuinka herkkä arkemme on talouden shokeille, kun loppuun asti viritetyt yritysten arvo- ja toimitusketjut häiriintyvät. Koronakriisin alussa oli pulaa suojavälineistä ja niiden tuotannosta. Nyt komponentti- ja konttipula näkyy monin tavoin arjessa. Autotehtaat seisovat, varaosia ei saa ja joulun suosikkilahjojen saatavuudessa voi olla ongelmia Euroopassa.
Uskon, että lähivuosina tuotantoa palaa Suomeen ja Eurooppaan jossain määrin, mutta kansainväliset arvo- ja toimitusketjut ovat tulleet jäädäkseen. Eurooppalaisen huolto- ja toimitusvarmuuden varjolla ei pidä ryhtyä avokätisten valtiontukien avulla vahvistamaan tiettyjä toimialoja, jos tälle ei ole perusteltua tarvetta. Suomen kaltainen maa ei tässä kisassa pärjää.
Avoimet markkinat on meidän etumme, mutta historia on opettanut, että riittävästä omavaraisuudesta ja toimitusvarmuudesta huolehtiminen luo kykyä sietää erilaisia kriisejä ja shokkeja.
Energian hinnan nousu on ykköshuoli Euroopan päättäjäpöydissä. Sähkö ja lämpö ovat yhteiskunnan perushyödykkeitä. Suomen energiapolitiikassa olemme tehneet paljon oikein.
Panostamalla puhtaan kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoon suojaamme kotejamme ja talouttamme ulkoa tuotavien fossiilisten polttoaineiden nousevilta hinnoilta. Sähkö ja lämpö ovat toimitusvarmoja, eikä meillä ole laajaa energiaköyhyyttä. Sähköverkkomme on hyvässä kunnossa.
Olemme kuitenkin hyvin riippuvaisia tuontienergiasta ja sen myötä hinnan vaihteluista. Meidän kannattaakin panostaa entistä enemmän omavaraisuuteen energiantuotannossa sekä toimivaan sähköverkkoon. Investoinnit tuuleen, aurinkoon, bioenergiaan ja uusiin teknologioihin ovat yhä tärkeämpiä. Unohtamatta ydinvoimaa ja vesivoiman tuottamaa säätövoimaa osana energiapalettiamme. Valmisteilla olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa toimitusvarmuuden vahvistaminen on keskeinen näkökulma.
Energiainvestointien yksi jarru ovat pitkät ja vaikeat luvitusprosessit. Niiden sujuvoittamisen avulla saadaan toimitusvarmuutta ja omaa tuotantoa edistäviä investointeja eteenpäin. Mikäli muilla keinoilla ei saada lupakäsittelyjen kestoa lyhennettynä, on otettava käyttöön vuoden enimmäiskesto lupien viranomaiskäsittelylle. Tämän tarvitsemat muutokset lainsäädäntöön on vietävä läpi vielä tällä vaalikaudella.
Energian hinnan nousu on iskenyt erityisesti maatalouteen, koska lannoitteiden valmistuksessa käytetty maakaasu on kallistunut reippaasti. Ruuantuotannon kustannukset ovat nousseet jatkuvasti ilman, että markkinoilta saadaan lisähintaa. Ruokaturvan näkökulmasta maatalouden kannattavuuden parantaminen on keskeinen tapa vahvistaa huoltovarmuuttamme. Tässä tilanteessa voi kysyä, onko elintarvikeketjun sopimuksissa nykyinen riskinjako oikea ja kohtuullinen, kun viljelijät kantavat riskin kohonneista kustannuksista?
Kotimaisen ruuantuotannon säilyminen kytkeytyy laajempaan teemaan Suomen väestökehityksestä ja siitä, miltä Suomi näyttää parinkymmenen vuoden päästä. Jos emme saa väestökehityksen suuntaa käännettyä, emme löydä enää elinvoimaista maaseutua osasta Suomea. Työperäisen maahanmuuton ohella tarvitsemme perhemyönteistä politiikkaa sekä työtä kotiseudulta.
Taloudellisesti itsellisen maan on pidettävä huolta myös julkisesta taloudesta. Julkisen velan hallitsematon kasvu altistaisi meidät lopulta muiden päätösten armoille. Nykyisin moni näkee lisävelanoton oikotienä maanpäälliseen paratiisiin. Onkohan perimmäinen ajatus, ettei velkataakkaa sulatettaisi ja velat vain kuitattaisiin superkolikoilla?
Pidän hankalana ajatusta, että rahoittaisimme tulevaisuudessa tarvittavia investointeja velkarahalla irrottaen ne valtiontalouden kehysjärjestelmästä. Merkittävät julkiset investoinnit voidaan rahoittaa kehysten puitteissa. Loppusuoralla oleva hävittäjähankinta on tästä esimerkki. Kehysjärjestelmää tarvitaan hillitsemään julkisten menojen kasvua, sillä se laittaa päättäjät priorisoimaan.
Suomelle investointien rahoittaminen velaksi on monia muita maita vaikeampaa myös siksi, että kohtaamme suhdanneshokkeja usein ja meillä on jatkossa suuret vaikeudet pitää kiinni kansalaisille annetusta hyvinvointilupauksesta. Taloutemme moottori on nyt liian pieni pitääkseen hyvinvointivaltion liikkeessä.
Tarvitaan määrätietoista politiikkaa, joka vahvistaa kotimaista tuotantoa ja Suomen houkuttelevuutta yritysten investointiympäristönä. Taloutemme on saatava nopeammalle kasvu-uralle. Pitämällä huolta mahdollisimman laajasta elinkeinopohjasta ja talouden kyvystä uudistua ylläpidämme myös yhteiskuntamme kriisinsietokykyä.
Itsellinen pärjää myös vastatuulessa.
Mika Lintilä
elinkeinoministeri (kesk.)