Viime vaalikaudella Suomi oli näivettymisen kierteessä, Suomi sukelsi. Tuotannossa tarvittavat välineet kuluivat enemmän kuin uuteen investointiin. Työttömyys kasvoi, yli 100 000 uutta työtöntä ja työllisyys heikkeni. Muu Eurooppa pääsi kasvuun kiinni finanssikriisin jälkeen, me jäimme jumiin.
Hallitusneuvotteluissa päädyimme siihen, että Suomessa oli sekä lyhyellä aikavälillä nopeasti korjausta vaativa hintakilpailukykyongelma, että tarve vahvistaa pidemmän aikavälin talouskasvun edellytyksiä. Sen verran meillä oli myös onnea, että kilpailukykysopimuksen voimaantulo sattui maailmantalouden ja erityisesti Euroopan talouden hyvän kasvun vaiheeseen. Suomi pääsi nyt mukaan siihen maailmantalouden kasvuun, josta olimme jääneet sivuun kilpailukykyongelman vuoksi.
Pidemmän aikavälin kasvun edellytyksien vahvistamiseksi olemme parantaneet työmarkkinoiden toimintaa. Työmarkkinoita koskevien, vaikeidenkin, uudistusten tuloksena on se, että työllisyys on korkeimmillaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Olen kuitenkin huolestunut siitä, että parhaassa työiässä olevien työllisyys ei ole vahvistunut vastaavalla tavalla kuin muiden ikäryhmien. Meillä on samaan aikaan paljon avoimia työpaikkoja ja korkealla pysyttelevä työttömyys. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesarvion mukaan noin 60 000 työpaikkaa jäi työvoimapulan takia syntymättä vuoden toisella neljänneksellä. Helpoiten työllistyvät ovat työllistyneet ja työttömyyden kova ydin on jäljellä. Tämä on ensi vaalikauden keskeisiä kysymyksiä, kun tavoitteena on saada yhä useammalle suomalaiselle töitä.
Toinen pidemmän aikavälin kasvun osa-alue, jossa olemme onnistuneet kääntämään suunnan, mutta muutos ei ole vielä riittävä, on investointien kehitys. Investointien kokonaistaso on noussut tyydyttävälle tasolle, mutta niiden rakenne on mielestäni väärä. Investoinnit painottuvat liikaa rakentamiseen. Investoimme edelleen koneisiin ja laitteisiin vähemmän kuin keskeisissä kilpailijamaissa. Olemme monipuolistaneet yritysten kasvun rahoituksen välineitä ja helpottaneet rahoituksen saatavuutta, silti kasvuyritysten rahoituksessa on edelleen pullonkauloja.
Keskeinen huoleni investointien osalta koskee sitä, että investoinnit tutkimukseen- ja tuotekehitykseen ovat edelleen liian alhaisella tasolla. On valitettavaa, että julkinen sektori leikkasi samaan aikaan TKI-panoksiaan, kun yritykset. Onneksi tältä osin suunta on saatu käännettyä.
Alueiden elinvoimalle ja tasa-arvolle keskeinen edellytys ovat yritykset, joiden tuottavuus ja kannattavuus ovat kunnossa. Näin ne kykenevät työllistämään. Tuottavuuskehityksen kärjessä pysymiseksi seuraavan hallituksen on saatava eri hallinnonalat tukemaan yritysten kasvua ja uuden luomista. Meidän on entistäkin paremmin pystyttävä tekemään toimenpiteitä, joilla markkinoita luodaan ja kehitetään sekä edesautetaan suomalaisten asemaa maailman markkinoilla. Suomi elää viennistä.