Turpeen energiakäyttö vähenee dramaattisesti. Merkille pantavaa muutosta toiseen suuntaan ei ole näköpiirissä.
Turvealalla ja -alueilla ollaan ymmärrettävästi huolissaan, miten käy. Kysymyksessä on monen ihmisen työ ja toimeentulo.
Myös kuntien energiayhtiöissä pohditaan, millä kattilat lämpiää jatkossa. Turpeen vaikutus aluetalouksiin on mittava. Raju muutos vaarantaa myös Suomen energiastrategisia tavoitteita.
Turvetta ei olla kieltämässä. Hallituspuolueet ovat yksiselitteisesti sopineet, että turpeen energiakäyttöä vähennetään hallitusti vuoteen 2030 mennessä.
SUURIN ajuri turpeen käytön murroksessa on päästökauppa. Kukaan ei pystynyt puolitoista vuotta sitten arvioimaan, että turpeen käytön väheneminen olisi niin nopeaa kuin se vaikuttaa olevan.
Monet energiayhtiöt ryhtyivät taannoin tekemään päätöksiä turpeen käytön vähentämisestä. Syynä tähän oli muun muassa turpeen ympärille ajan saatossa muodostunut vahingollinen imago.
Hallituksen syksyinen veropäätös ei juuri vaikuta kokonaiskehitykseen. Riihessä pidettiin kiinni siitä, että turpeen verotus ei voi nousta enemmän kuin ulkomaisen öljyn ja kivihiilen vero. Kaikkiin lämmityspolttoaineisiin tehtiin tasasuuruinen korotus.
TÄRKEINTÄ on, että turvealalle syntyy nykyistä luottavaisempi näkymä tulevaisuuteen. Ei voi olla niin, että kokonainen toimiala joutuu elämään jatkuvassa epätietoisuudessa.
On löydettävä nopeasti keinot, joilla hallitsematonta muutosta suitsitaan. On koko hallituksen asia kantaa vastuuta siitä, että turvetta saadaan. Turpeen saatavuus on mitä suurimmissa määrin myös huoltovarmuuskysymys.
Yksi näkymää synnyttävä teko on, että palataan hallitusohjelmaan. Lisäksi on pidettävä huoli siitä, että turvealalta luopuvalle turvataan reilu siirtymä uuteen toimeentuloon. Niin ikään on ratkaistava, miten kompensoidaan taseisiin jääviä turvemaita.
Lämpökattiloissa poltetaan haketta enenevissä määrin. Moni lämpöyhtiö ostaa myös halpaa ulkomaista haketta. Ainespuuta ei saisi ajautua polttoon, joten on löydettävä ratkaisut joilla kannustetaan esimerkiksi ensiharvennusrästeihin.
Tavoitteeksi pitää asettaa, että mahdollisimman iso osa turpeesta korvautuu kotimaisella biomassalla, joko metsähakkeella tai sahojen sivutuotteilla.
ENSI keväänä käytävissä kuntavaaleissa äänestetään, ketkä päättävät muun muassa kunnallisten lämpö- ja energialaitosten asioista.
Kunnallisissa luottamuselimissä ja laitosten hallituksissa linjataan, mihin halutaan satsata. Siksi on tärkeää, että luottamuspaikoille valitaan ihmisiä, joilla riittää rohkeutta puolustaa esimerkiksi uusiutuvien kotimaisten luonnonvarojen järkevää käyttöä.
Mika Lintilä
elinkeinoministeri