Arvoisa puhemies, arvoisat varapuhemiehet Hyvät seminaarivieraat
Kaksi vuotta sitten juhlistimme itsenäisyyden sadatta vuotta. Viime vuosi oli Sisällissodan muistovuosi. Tänään tulee puolestaan kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Valtionhoitaja Mannerheim vahvisti Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon.
Juhlavuosien sarja kuvaa osuvasti itsenäisen Suomen alkutaipaletta ja suunnanmuodostusta. Ei ollut kyse yhdestä käännekohdasta, vaan tapahtumien kokonaisuudesta, joka ohjasi suomalaisen yhteiskunnan rakentumista ja Suomen kehittymistä demokraattiseksi oikeusvaltioksi. Nämä tapahtumat tulivat mahdollisiksi koko edellisen vuosisadan jatkuneen kansallisen nousun sekä sivistyksen ansiosta ja maailmansodan mullistusten tuloksena unohtamatta demokraattisten instituutioidemme ja parlamentarismin ensiaskeleita, joita edustivat niin vuonna 1906 säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, vuonna 1907 valittu yksikamarinen eduskunta kuin jo tuohon aikaan varsin kehittyneet kunnalliset päätöksentekoprosessit.
Toki historia on vain harvoin niin systemaattinen jatkumo, jona sen jälkipolvina pyrimme näkemään. Muistutus tästä on tasavaltaisten ja monarkistien kamppailu hallitusmuodosta. Monta dramaattista vaihetta ehti vasta itsenäistynyt Suomi kokea, ennen kuin pääministeri Castrén pääsi lausumaan sanat ”Eläköön Suomen tasavalta”.
Huomionarvoista on sekin, että Suomen valitessa parlamentaarisen demokratian se ei ollut Euroopassa suinkaan valtavirtaa. Suomi valitsi oman tiensä. Päättäjät tekivät vaikeita ja eteenpäin katsovia ratkaisuja, jotka eivät olleet itsestään selviä. Näitä rohkeita ratkaisuja voi kiittää ja samalla toivoa, että päätöksentekijöiltä löytyy rohkeutta Suomessa tänään ja jatkossakin.
Se, että vietämme hallitusmuodon juhlallisuuksia Suomen suurimmassa, kaikille avoimessa yhteiskunnallisessa keskustelutapahtumassa täällä Porissa, kuvastaa kouriintuntuvalla tavalla hallitusmuotovalinnan merkitystä. Yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko eivät ole olemassa vain harvoja, vaan kaikkia varten. Kiitos Suomi Areenan järjestäjille, että vaalitte osaltanne keskustelevan demokratian perinnettä. Tämä perinne ja periaate on myös hallituksen mielessä, kun kierrämme Suomen kirjastoja esittelemässä hallitusohjelmaa ja vastaanottamassa evästyksiä.
Jo pitkään on puhuttu demokratian kriisistä, jonka osin yleismaailmallisia ja osin maakohtaisia ilmentymiä ovat niin protestipuolueiden suosio, oikeuslaitosten riippumattomuusongelmat kuin sananvapauden kaventuminen. Puolueetkaan eivät enää houkuttele aktiiveja entiseen tapaan.
Nämä haasteet osaltaan vahvistavat, että myös demokratian on kehityttävä. Edustuksellisen kansanvallan periaate betonoitiin 100 vuotta sitten, mutta perustuslakia on muutettu vastaamaan aikaansa. Kansalaisaloitteen kaltaisilla uudistuksilla on pyritty parantamaan suoraa demokratiaa. Ovatko uudistukset olleet riittäviä vastaamaan tämän päivän osallisuuden tarpeeseen ja mitkä ovat demokratian seuraavat kehitysaskeleet – tätä on vakavasti mietittävä. Edellä kuulimme jo lupaavia avauksia ja perusteltua tulevaisuuspohdintaa.
Hyvät kuulijat,
Demokratian juurien vaaliminen pysäyttää meidät tarpeellisella tavalla miettimään vaihtoehtoisia historian kulkuja ja muistuttaa pitämästä osallisuutta ja vapautta itsestäänselvyytenä. Kestävän demokraattisen hallitusmuodon varassa vahvistuivat kansakunnan keskinäinen luottamus, yhteiskuntamme vakaus sekä kansalaisten taloudellinen hyvinvointi – kaikki se, minkä varassa selvisimme seuraavista haasteista ja rakensimme monissa asioissa kansainvälistä kärkeä olevan nykyaikaisen Suomen. Tämä perintö velvoittavaa meitä kaikkia toimimaan tavalla, joka vahvistaa kansanvaltaisuutta ja niitä instituutioita, joiden ansiosta suomalainen demokratia on kestänyt tuulet ja tyrskyt. Toivon myös, että historian tuntemuksesta voi kiitollisuuden lisäksi kummuta uusia ajatuksia kehittää osallisuutta. Vapaa ja avoin sivistysyhteiskunta tuntee menneen, mutta tähyää aina tulevaan.
Kiitän teitä osallistumisesta ja toivotan erinomaista Suomi Areenan sekä kesän jatkoa ja pitkää ikää tälle porilaiselle perinteelle, joka tarpeellisesti edistää keskustelevaa demokratiaa isänmaamme hyväksi.