Arvoisa juhlaväki,
Vuonna 1879 Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri II:n hallituskaudella säädettiin asetuksella Suomen elinkeinovapaudesta.
Jo lähes sata vuotta aiemmin ”Pohjolan Adam Smith”, pappi ja parlamentaarikko Anders Chydenius, puolusti ajatusta elinkeinovapaudesta tienä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen:
”Luoja käski ihmisen vain tehdä työtä, ei hän sitonut ketään auraan eikä tehnyt ketään ammattikauppiaaksi, vaan milloin ja missä itse kukin näki parhaan voittonsa, siellä hän sai vaurastua”.
Chydeniuksen mukaan työteliäät ja luovat yksilöt saavat aikaan hyvinvointia koko yhteisöön. Liika byrokratia ja toimeliaisuudelle asetetut rajoitteet sen sijaan eivät vie maata eteenpäin.
Nuo ajatukset eivät ole vanhentuneet – päinvastoin, ne kelpaavat siteerattavaksi tänään ja erityisesti näinä aikoina – ja varsinkin täällä Kokkolassa – suomalaisen ja eurooppalaisen kaupan vapauden syntysijoilla.
Valitettavasti koemme juuri nyt eri puolilla maailmaa kovaa painetta talouden vapauden kahlitsemiseksi. Uudet merkantilistit ovat nostaneet päätään ja, Chydeniuksen kuvakieltä lainaten: ”talouden vapaana virtaava vesi” ei yhtäkkiä näytä olevankaan itsestään selvyys!
Hyvät kuulijat,
Kansainvälisen kaupan vapaudesta riippuvainen Suomi on noussut pitkästä taantumasta talouden kasvun ja nopean teknologisen muutoksen tielle. Tämä on fakta.
Elinkeinoministerin vastuullista tehtävää puolitoista vuotta hoitaneena valtioneuvoston jäsenenä olen nähnyt melko läheltä sekä taantuman loppuvaiheen tuskat, että sen nopean muutoksen voiman, joka Suomen taloutta on nostanut nyt jo peräjälkeen kolmannen vuoden aikana.
Näitä faktoja yritetään haastaa joka päivä. – Löysä ja tarkoitushakuinen julkinen keskustelu ruokkii edelleen näkemystä, että juuri Suomen talouden kasvu on pelkästään kaikkien muiden paitsi suomalaisten ansiota.
Mehän emme tietenkään ole itse tehneet mitään ansiokasta, kunhan nyt vain ratsastamme kansainvälisen suhdannehuipun laineilla, tippuaksemme jälleen kurimukseen ja köyhyyteen. – Tämän lajin nihilismiä on kyllä todella vaikea ymmärtää ja vielä vastenmielisempää hyväksyä.
Kun tuota – mediankin suosimaa – valitusvirttä kuuntelee aikansa, ei tarvitse arvuutella, miksi suomalaisilla on ilmeisesti yhä edelleen muurahaispesässä istumisen maailmanennätys – ei siis siinä alalajissa, jossa mitataan nopeinta lähtijää, ennätys on ansaittu siinä, kuka istuu kauiten…
Kärvistelyn ja tuomipäiväpuheiden sijaan voimme listata A. Chydeniuksen ajamaan elinkeinovapauteen ja vaurauden kartuttamiseen kuuluvaksi meille suomalaisille hyvin sopivan vaurauden lähteen: uusien taitojen oppimisen.
Meille on rakennettu hyvin toimivat järjestelmät, jotka takaavat osaamisen jakaminen mahdollisimman monelle – niin opintojen kuin myös tutkimuksen kautta. Tämä, jos mikä on kansakunnan henkivakuutus ja menestyvän yhteiskunnan perintöpankki.
Vaurauden periminen taitona ja tietona on paljon isompi asia kuin rahan periminen: osaaminen on –uskallan sanoa – kestävämpää laatua.
Olemme ymmärtäneet vaalia ja kasvattaa tätä perintöä. Siksi me, nyt varahaiskeski-ikäiset, voimme olla kiitollisia saamistamme opeista ja taidoista – ja samalla voimme ja uskallamme olla luottavaisin mielin siitä, että myös seuraavat sukupolvet saavat koetellun, arvokkaan ja hyväksi todistetun koulutus- ja oppimisperinnön.
Uskallan sanoa, että ei Antti Chydenius meitä tollompina jälkeensä tulijoina arvioisi, vaikka ei muuten kaikkea nykyistä maailmanmenoa varmaankaan hyväksyisikään – ehkäpä pitäisi liian taantumuksellisena.
Hyvät kuulijat,
Koitetaan pitää edistyksen ja vapauden lippua yllä varmistamalla, että nuoret suomalaiset saavat sivistävää, osaamista tukevaa ja kehittävää, yhteiskunnan ja talouden vapautta arvostavaa opetusta alkavankin lukuvuonna.
Toivotan teille kaikille hyvää, työntäyteistä syksyä ja erinomaista lukuvuotta!
Kiitos!