Pitkäjänteisiä valintoja osaavan kasvun polulla
Osaamistarpeet kehittyvät nyt nopeasti. Robotisaation, tekoälyn ja digitalisaation vaikutuksia emme vielä pysty näkemään. Selvää on, että niitä parhaiten ymmärtävät ja työkalunaan käyttävät kansakunnat ovat vahvoilla.
Koulutusta koskevien päätösten vaikutukset kantavat kauas ja niiden vaikutukset näkyvät viiveellä. Ilman tulevaisuuden katsovaa näkemystä koulutusta koskeva päätöksenteko on hajanaista. Uudistuksia on toteutettu ahkerasti ja viime aikoina rahoitustakin lisätty, mutta onko iso kuva riittävän selkeä?
Oppositiosta on helppo moittia jokaista leikkausta ja vaatia ratkaisuja nyt ja heti. Päämäärätön haukkuminen ei voi olla paras ratkaisu johtaa osaamis- ja koulutuspolitiikkaa kohti ensi vuosikymmentä. Painopiste ei voi olla yhtä aikaa esi- ja perusopetuksessa, toisella asteella, korkeakouluissa, elinikäisessä oppimisessa ja tutkimuksessa.
Budjettiriihessä teimme lisäpanostuksia osaamiseen. Painotimme soveltavaa tutkimus- ja tuotekehitystä, jonka avulla vahvistetaan talouskasvun edellytyksiä. Lisäksi vastaamme ihmisten tarpeeseen täydentää osaamistaan lisäämällä lyhytkestoista koulutusta ja maahanmuuttajien kielikoulutusta. Varhaiskasvatus, lukiot ja ammatillinen koulutus saivat myös lisärahaa.
Ensi vaalikaudella on tarpeen laatia koulutuspoliittinen selonteko, joka antaa suuntaviivat koulutuksen kehittämiseen tulevaa vuosikymmentä varten. Vertailun vuoksi esimerkiksi puolustus- ja turvallispolitiikkaa on pitkään ohjattu pitkäjänteisillä ja laajakatseisilla linjauksilla. Nyt liikennepolitiikkaan on tulossa samaa väyläverkon kehittämissuunnitelman kautta. Onko siihen syytä, miksi koulutuspolitiikkaa ei pitäisi tehdä pitkäjänteisemmin?
Koulutuksen suuntaa olisi määritettävä yhteiskunnallisesti merkittävien teemojen, esimerkiksi tasa-arvon, teknologian kehityksen ja elinikäisen oppimisen kautta. Seuraavan vuosikymmenen aikana arviolta miljoonan suomalaisen on täydennettävä osaamistaan. Joidenkin enemmän, toisten vähemmän. Kaikki on pystyttävä pitämään muutoksessa mukana, muutoin uhkana on osaamiserojen kärjistyminen.
Keskustan suuri tehtävä on rakentaa suomalaisille turvallinen silta digitalisaation, robotiikan ja tekoälyn aiheuttaman murroksen yli. Ratkaistavia kysymyksiä on monia. Onko vastuu osaamisen kehittämisestä yhteiskunnalla, työnantajilla vai ihmisellä itsellään? Kuinka turvataan yksilön pärjääminen kehittyvillä työmarkkinoilla ja muuttuvassa maailmassa? Merkityksetöntä ei ole sekään, kuka uudelleenkouluttautumisen maksaa.
Mika Lintilä
elinkeinoministeri