Suomenmaa 4.10.2019: Väki vähenee, pidot eivät parane

Ale­ne­va syn­ty­vyys on vai­kea pa­ra­dok­si. Lap­sien saa­mi­nen on yk­si hen­ki­lö­koh­tai­sim­mis­ta asi­ois­ta ih­mi­sen elin­kaa­res­sa. Toi­saal­ta vä­es­tön­ke­hi­tyk­sel­lä on rat­kai­se­va mer­ki­tys hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan tu­le­vai­suu­del­le.

Kyl­mäs­ti kan­san­ta­lou­den kan­nal­ta kat­sot­tu­na ti­lan­ne on se, et­tä yhä har­ve­ne­va jouk­ko työ­i­käi­siä mak­saa jat­kos­sa van­hus­ten pal­ve­lut ja eläk­keet. Myös yri­tys­ten kas­vun suu­rin es­te on pula työn­te­ki­jöis­tä.

Li­säk­si taan­tu­va vä­es­tö­ke­hi­tys vai­kut­taa in­ves­toin­tei­hin tai pa­rem­min­kin nii­den vä­hyy­teen. Pa­him­mil­laan vä­es­tön vä­he­ne­mi­nen ruok­kii näi­vet­ty­mi­sen kier­ret­tä, jos­sa ko­e­tuk­sel­la ovat niin tuot­ta­vuus, kil­pai­lu­ky­ky, jul­ki­sen ta­lou­den ta­sa­pai­no kuin ve­ro­as­te.

Eri­tyi­sen huo­lis­sa­ni olen sii­tä, et­tä lap­si­ka­don seu­rauk­set is­ke­vät no­pei­ten ja ko­vi­ten jo val­miik­si har­vaan asu­tuil­le seu­duil­le.

Kes­kus­ta ha­lu­aa, et­tä ih­mi­set voi­vat ai­dos­ti va­li­ta, mis­sä asu­vat ja työs­ken­te­le­vät. Nyt on he­rät­tä­vä toi­mi­maan, jos ha­lu­am­me, et­tä päi­vä­ko­tien, kou­lu­jen ja ter­veys­kes­kuk­sien pääl­le ei jat­kos­sa ve­de­tä lä­jä­päin ruk­se­ja.

MITÄ SIT­TEN voim­me teh­dä, et­tä saam­me syn­ty­vyy­den las­kun tait­tu­maan? Vai tu­lee­ko mei­dän vain löy­tää kei­not so­peu­tua val­lit­se­vaan tren­diin?

Vas­tauk­se­ni on, et­tä tar­vit­sem­me mo­lem­pia: toi­mia syn­ty­vyy­den edel­ly­tys­ten pa­ran­ta­mi­sek­si sekä so­peu­tu­mis­ta las­ke­vaan syn­ty­vyy­teen.

Toi­mia koh­den­net­ta­es­sa on ym­mär­ret­tä­vä il­mi­ön mo­ni­nai­set syyt. Yk­si­ne­lä­vien mää­rä on kas­va­nut, elä­män­tyy­lis­sä ko­ros­tuu yk­si­lö­kes­kei­syys, asu­mi­sen kus­tan­nuk­set ovat nous­seet eri­tyi­ses­ti suu­rim­pien kau­pun­kien osal­ta, työ­e­lä­mä on pirs­ta­lei­sem­paa ja kau­pun­gis­tu­mi­sen myö­tä su­ku­lais­suh­tei­siin pe­rus­tu­vat tur­va­ver­kot ovat maan­tie­teel­li­ses­ti en­tis­tä ha­ja­nai­sem­mat.

Osaan syis­tä voim­me pyr­kiä vai­kut­ta­maan, osaan em­me. Osaan aut­ta­vat li­sä­re­surs­sit pal­ve­lui­hin ja tu­kiin, osas­sa tar­vit­tai­siin pi­kem­min­kin asen­ne- tai kult­tuu­ri­muu­tos.

TI­LAS­TO­KES­KUK­SEN vii­mei­sin vä­es­tö­en­nus­te nos­ti al­hai­sen syn­ty­vyy­den koko Suo­men huo­le­nai­heek­si. Syn­ty­vyys on kui­ten­kin las­ke­nut kah­dek­san vuot­ta pe­räk­käin ja huo­li ke­hi­tyk­ses­tä ol­lut ai­toa jo vuo­sia.

Hal­li­tu­soh­jel­maan ke­rä­sim­me jou­kon per­he­po­liit­ti­sia toi­mia, joi­ta läh­dem­me nyt to­teut­ta­maan.

Val­mis­teil­la on kan­sal­li­nen lap­sist­ra­te­gia ja lap­si­per­he­pal­ve­lui­ta pa­ran­ne­taan muun mu­as­sa ke­hit­tä­mäl­lä neu­vo­lois­ta per­he­kes­kuk­sia, jois­ta saa en­tis­tä mo­ni­nai­sem­paa tu­kea. Tu­los­sa on myös lap­si­li­sän yk­sin­huol­ta­ja­ko­ro­tus sekä mo­ni­lap­si­sen per­heen lap­si­li­sän nos­to.

Per­he­va­paa­uu­dis­tus to­teu­te­taan kes­kus­tan lin­jan mu­kai­ses­ti las­ten ja per­hei­den eh­dol­la. Isien hoi­va­vas­tuu­ta kas­va­te­taan, mut­ta ei leik­kaa­mal­la äi­tien tu­ki­kuu­kau­sia. Ko­ti­hoi­don­tu­ki jat­kuu ny­ky­muo­toi­se­na. Kes­kus­ta piti hal­li­tus­neu­vot­te­luis­sa tär­ke­ä­nä, et­tei uu­dis­tus saa ra­joit­taa per­hei­den va­lin­nan­va­paut­ta tai ol­la leik­kaus. Se tu­lee­kin ole­maan ai­to pa­ran­nus lap­si­per­heil­le ja us­kon sen osal­taan hel­pot­ta­van työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mis­ta.

Myös työ­an­ta­jil­la on mah­dol­li­suus ke­hit­tää kult­tuu­ria lap­siys­tä­väl­li­sem­pään suun­taan mah­dol­lis­ta­mal­la työn­te­ki­jöil­le ny­kyis­tä pa­rem­min jous­to­ja ar­jen tar­pei­siin.

Per­he­po­lit­tiis­ten toi­mien li­säk­si on tär­ke­ää teh­dä olot nuo­ril­le luot­ta­mus­ta ja tu­le­vai­suu­den us­koa he­rät­tä­vik­si.

Mei­dän tu­lee teh­dä kai­kil­la loh­koil­la po­li­tiik­kaa, joka tar­jo­aa en­nen muu­ta va­kai­ta tu­le­vai­suu­den­nä­ky­miä, niin työ­tä ja toi­meen­tu­loa kuin koh­tuu­hin­tais­ta asu­mis­ta. Nii­tä läh­tö­koh­tia, jois­ta kä­sin en­tis­tä use­am­mal­la oli­si mah­dol­li­suuk­sia elää toi­vo­man­sa kal­tais­ta per­he-elä­mää.

LI­SÄK­SI tar­vi­taan so­peu­tu­mis­ta ny­ky­ti­lan­tee­seen, ku­ten li­sää osaa­mis­pe­rus­teis­ta maa­han­muut­toa. Il­man maa­han­muut­toa vä­ki­lu­kum­me oli­si kään­ty­nyt las­kuun jo vuo­sia sit­ten.

Hal­li­tuk­sen bud­jet­tie­si­tys tun­nis­taa li­sä­työn­te­ki­jä­tar­peen ja sen, et­tei ul­ko­mai­sia työn­te­ki­jöi­tä saa­da Suo­meen sor­mia nap­saut­ta­mal­la: sik­si muun mu­as­sa pää­tim­me hel­pot­taa ul­ko­maa­lais­ten opis­ke­li­joi­den jään­tiä Suo­men tut­kin­non suo­rit­ta­mi­sen jäl­keen ja vä­hen­tää työ- ja kou­lu­tus­pe­räi­seen maa­han­muut­toon liit­ty­vää by­rok­ra­ti­aa.

Li­säk­si EU- ja ETA-alu­een ul­ko­puo­lel­ta tu­le­van työ­voi­man tar­ve­har­kin­nan as­teit­tais­ta pois­ta­mis­ta on syy­tä har­ki­ta ja ul­ko­mais­ta työ­voi­maa tu­lee pyr­kiä oh­jaa­maan nii­hin maa­kun­tiin, jois­sa työ­voi­ma­pu­la on huu­ta­vin­ta. Työn­te­ki­jä­tar­ve ei saa muo­dos­tua yri­tys­ten kas­vun ja alu­ei­den elin­voi­man es­teek­si.