Monia näistä ehdotuksista sitä paitsi yhdistää sama laskutusosoite, maaseudulla asuvat ihmiset.
Pari viikkoa sitten maailmalla kohistiin Amazonin sademetsässä jylläävistä metsäpaloista. Ehdotin tuolloin, että Suomi ja EU selvittäisivät tuontikieltoa brasilialaiselle naudanlihalle. Sain puheenvuorostani runsaasti myönteistä palautetta monilta metsäpaloista huolestuneilta suomalaisilta. Eivätkä nämä eri puolilta tulleet aloitteet ja niiden myötä syntynyt kansainvälinen paine tainneet olla ihan syyttömiä siihen, että Brasilian presidentti marssitti armeijaansa sammuttamaan metsäpaloja. Mutta yksi asia yllätti.
Joidenkin mielestä aloitteeni oli ”väärin sammutettu”. Tuontikieltoa olisi pitänyt kuulemma esittää mieluummin rehuna käytettävälle soijalle. Epäiltiin, että aloitteeseeni on koira haudattuna. Puheenvuoroista kuulsi läpi ajattelu, että keskustalainen ei voi olla aidosti huolissaan metsäpaloista. Harva taisi tietää keskustan esittäneen jo ennen vaaleja tehdyssä ruokapoliittisessa linjauksessaan, että Suomessa pitäisi luopua sademetsiä tuhoavan rehusoijan käytöstä.
Tapaus kuvaa hyvin politiikan keskusteluilmapiiriä, etenkin ympäristökysymyksissä. Keskustelussa jylläävät mielikuvat, joiden mukaan ilmastosta huolestuneen kansalaisen ja poliitikon pitää kannattaa kaikkia mahdollisia esityksiä lihaverosta lentoveroon, polttomoottoriautoista ja lapsenteosta luopumiseen, maataloustukien leikkaamiseen ja metsien hakkuiden vähentämiseen.
Keskustalaiseen ajattelumaailmaan tämä ehdottomuus ei sovi. Monia näistä ehdotuksista sitä paitsi yhdistää sama laskutusosoite, maaseudulla asuvat ihmiset. Ilmastopolitiikan onkin oltava sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää, muutoin seurauksena on yhteiskunnallista tyytymättömyyttä ja epävakautta.
Tarvitsemme vaikuttavia ratkaisuja, jotka ovat kohtuullisia ja tasapainossa paitsi ympäristön, myös kansantalouden ja ihmisten arjen kannalta. Saastuttaja maksaa -periaatteella toimiva päästökauppa on yksi esimerkki tällaisesta toimesta. Siitä ei ehkä saa tunteita herättäviä otsikoita, mutta tehokkaita päästövähennyksiä sillä saadaan aikaiseksi, kun fossiilisten polttoaineiden käyttöä on pakko korvata uusiutuvilla päästökiintiöiden pienentyessä.
Myös liikenteen päästöjen vähentämiseen tarvitaan muita ratkaisuja kuin veron korotuksia. Esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite varmistaa osaltaan päästöjen pienenemisen, ja samalla ihmiset voivat edelleen ajaa nykyisillä autoillaan. Fossiilisten liikennepolttoaineiden korvautuminen uusiutuvilla on keskustalle tärkeä tavoite. Haluamme myös edistää hajautetun biokaasun tuotanto- ja jakeluverkon syntymistä koko Suomeen. Se antaa uusia mahdollisuuksia maaseudulle.
Ilmasto ei pelastu sillä, että Suomesta lopetetaan maa- ja metsätalous. Ihmiset nimittäin tarvitsevat ruokaa, taloja ja paperia jatkossakin. Teoreettisen äärikeskustelun sijaan hillitsemme ilmastonmuutosta parhaiten sillä, että teemme oman osuutemme, toimimme itse entistä ympäristöystävällisemmin ja samalla tarjoamme ratkaisuja maailmalle. Olemme maapallolla huippuja esimerkiksi metsänhoidossa.
Edellisessä pestissäni elinkeinoministerinä vierailin monissa suomalaisissa kasvuyrityksissä, joissa missiona oli edistää kestävämpää yhteiskuntaa. Uudet kiertotalouden ja korkean teknologian innovaatiot luovat suomalaisille yrityksille markkinoita. Ilmastonmuutoksen torjuminen on siten myös kannattavaa liiketoimintaa, eikä tämä liiketoiminta ole sidoksissa postinumeroon. Näihin mahdollisuuksiin tarttumalla saamme Suomeen uutta työtä ja verotuloja. Samalla teemme vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa.
Kirjoittaja on valtiovarainministeri ja keskustan kansanedustaja.